lauantai 30. marraskuuta 2013

Pohdintaa ensimmäisestä hamsterista

Montako kirjoitusvirheiden värittämää sekavaa tekstinpätkää olette lukeneet nuoresta (n. 10-15v.) likasta, joka vaahtoaa että vanhemmat ovat luvanneet lemmikiksi hamsterin?

Minä olen lukenut niitä ainakin sata liikaa. Valitettavasti niistä oikein huokuu se, ettei kirjoittajalla ole paskankaan hajua siitä miten hamsteria pidetään niin, että se on mielekästä sekä hamsterille että omistajalle.
En väitä, ettäkö minulla olisi ollut aikanaan selkeää visiota siitä, miten sellainen eläin asutetaan meille. Joku pieni käry oli, kun myyjältä kysyin, onko duna varmasti 70cm mittainen, mutta oli meillä aluksi pesävanut, muovivoittoinen sisustus ja markettipaskaa kupissa. Ai että kun hävettää.

Ensimmäisen hamsterini Hillan duna alkuaikoina. Huomatkaa pinkki muovihirvitys, keltainen kuolemannöyhtä sekä köyhä sisustus.

Mietin vain, miksi lapsille ostetaan niitä hamstereita.
Ja oikeastaan mietin, miksi sitä pitää miettiä, kun vastaus on melko selvä: kun Elli-Tatjaana 8v. haluaa koiran, sille ostetaan hamsteri jotta kakaran turpa saadaan tukittua. Ja hamsterihan on halpa, helppohoitoinen ja lyhytikäinen lemmikki, joten ei haittaa vaikkei Elli-Tatjaana jaksa hoitaa sitä, kun se pärjää omillaan ja kuolee pian pois!

Justiinsa. On valitettavaa että meille Hilla saattoi hyvinkin tulla tuon kaltaisista syistä (olin 16v. ja yhtä typerä kuin 8v.), mutta onneksi sitä kaikista kamalinta mahdollisinta piinaa Hilla ei joutunut sietämään pitkään.
Melko nopeasti tajusin, että sitä nettiä voi käyttää muuhunkin kun chattailuun. Paniikissa nypin pesävanun pois ja aloin uudistamaan sisustaa puisilla esineillä. Päätin, että alan seuraamaan hamsterimaailman uutisia niin aktiivisesti kuin vain on mahdollista.

Tämän liian pienen pyörän tajusin onneksi poistaa HETI.

Hillan duna sai kaverikseen toisen samanmoisen, jotka yhdistettiin sitten muoviputkella. Ei ehkä paras mahdollinen hökötys mutta parempi kuin ei mitään. Hilla sai myös pahvia ja muuta virikettä.

Mutta mikä helvetti siinä on, että nämä vanhemmat, jotka haluaa ilahduttaa keskenkasvuista jälkeläistään ihanalla söpöllä elukalla, eivät voi sen vertaa ottaa asioista selvää että saisivat sitä hamsterin elintasoa hilattua ylös edes piirun verran? Ei ne lapset sitä kuitenkaan itse tee! Etenkään, jos vanhemmat asettaa tiukan budjetin.

Olen kauhuissani katsonut vierestä, kuinka jotkut ensimmäisen hamsterin omistajat ovat yhtä kujalla hamsterin hoitamisesta kuin minä olin aluksi. Kamalinta on se, etteivät ihmiset tajua/korjaa virheitään myöhemmissäkään vaiheissa, vaan sama meno jatkuu.
Ihan sama minulle, ettei hamsterin tietoisuus ole samaa tasoa kuin ihmisen ja ettei hamsteri tajua kaivata parempaa, jos se ei koskaan ole sellaisesta saanut tietääkään. Vaikka syrkki ei osaa lyödä nyrkkiä pesävanuun ja karjua että haluaa satasenttisen terraarion minidunan sijaan, se reagoi silti. Onpa omistajallakin tosi kivaa katsoa kun hamsteri saa häkkihalvauksen, muuttuu apaattiseksi tai vaihtoehtoisesti vaahto suupielistä roiskuen puree itsensä vapauteen ja tuhoaa kallisarvoisen läppärin laturin piuhan.

Hillasta oli hauskaa tunkeutua tavaroiden taakse.

Kun hamsterilla on tilaa ja tekemistä, siitä on paljon enemmän iloa myös omistajalle. En väitä, etteikö hamsteri voisi elää pitkään/olla omistajalleen rakas ja "viihdyttävä" jos se asuu eväsrasian kokoisessa muoviboksissa, mutta on se vaan niin että kyllä siitä tulee itsellekin hyvä mieli kun ei pidä elävää olentoa vankina karkkilaatikossa.

Että ne ensimmäisiä karvalapsiaan hankkivat, kysykää, googlailkaa, ottakaa selvää, olkaa uteliaita ja vastaavottavaisia, niin tekin nautitte hamsteristanne huomattavasti enemmän! En yhtään ihmettele jos se raukka kuolee yksin pölyiseen nurkkaan unohdettuna, jos omistaja ei ole valmis panostamaan sen hyvinvointiin. Ei ole hamsterin vika että se on "tylsä", koska mielestäni nimenomaan omistaja päättää, onko hänen hankkimansa elollinen olento tylsä vai mielenkiintoinen asuinkumppani.

Joten panostakaa, olitte te sitten hankkimassa mitä eläintä tahansa.

Kiitos Hilla! Hilla oli uskomattoman kiltti, kärsivällinen ja terve lapsi. Hilla opetti minulle, että hamsteri on paljon muutakin kuin pyöreä ja suloinen pieni otus. Ilman Hillaa en luultavasti olisi nyt tässä, eivätkä olisi muuten Lilluska ja Rääbelssönkään.


PS: Onneksi eräs lähipiiristäni suhtautui ensimmäiseen hamsteriinsa todella vakavasti. En ole ikinä nähnyt yhdelläkään ensihamsterilla niin erinomaisia oltavia!

Tästä se lähtee

Olen jo pitkään harkinnut blogin luomista tästä aiheesta. Nyt tarjoutui oivallinen tilaisuus aloittaa, sillä iltasuunnitelmat meni suoraan sanottuna vituiksi niin tässä nyt sitten jotakin korvaavaa pääsee säätämään.

Kuten arvata saattaa, olen hamsteri-ihmisiä. Ja tämä blogi on omistettu hamstereilleni. Blogissa siis selostan, pohdin ja manaan hamsteriasioita sekä yleisellä tasolla että omiini liittyen, saattaapa täällä myös olla likkojeni omia mietteitä minusta ja maailman menosta.

Haluaisin ensimmäisenä todeta, että en välitä vaikkei kukaan jaarittelujani koskaan lukisikaan. Pääasiassa tarkoitus on viihdyttää vain ja ainoastaan minua, koska olen yksinkertaisesti vain niin mahtava. Öh. Tai sitten en.

Jotta unohtaisitte mitä äsken luitte, esittelen teille blogin päähenkilöt!
Saanko esitellä, Lilja Siiselssön sekä Goldilock's Virnaperhonen (joka parhaillaan pesee pyöreää takamustaan ja mököttää koska en antanut hänelle enempää kurpitsansiemeniä).

Lilja Siiselssön, tuttavallisemmin Lilja ja vielä tuttavallisemmin Lilluska.

Goldilock's Virnaperhonen, tuttavallisemmin Vilja ja vielä tuttavallisemmin Rääbelssön.

Lisää heistä joskus toiste. Tällä hetkellä he ovat juuri se elämäni valo, joka auttaa jaksamaan ja saa aina hymyn huulille. Lilluskan ja Rääbelssönin edeltäjä oli juuri tätä samaa ja aivan mahtava pakkaus.

Hilla Murmelsson oli ensimmäinen hamsterini. Hilla teki koko perheestä lopullisesti toivottomia hamsterihulluja.